Iitun joulu

Iitu Kävystä on tässä blogissa ollut paljon taustatietoa, mutta itse tarinoita en ole täällä vielä julkaissut. No, nyt joulun lähestyessä päätin laittaa tänne yhden, Iitu Käpy seikkailee -kirjan viimeisen, sadun. Olkaa hyvä, tässä on kertomus nimeltä Iitun joulu. 

Iitu avasi viimeisen luukun joulukalenteristaan. Oli jouluaatto. Iitu rakasti piparkakkuja ja lunta ja joululauluja. Siksi joulu oli hänen mielestään vuoden parasta aikaa.

Eräs asia häntä askarrutti. Hän oli lähettänyt kirjeen Korvatunturille, mutta ei ollut varma, oliko Joulupukki saanut sitä. Se kun oli niin pieni ja oli saattanut hukkua matkalla. Ainakin Iitu voisi toivoa parasta.

Iitu päätti lähteä ulos. Lunta oli paljon ja sitä satoi koko ajan lisää.

”Hyvää joulua, Iitu! huudahti Tommi. Hänen mukanaan olivat Milli, Lilli ja Piku.

”Hyvää joulua kaikille teille!” toivotti Iitu. ”Mitä aiotte tehdä tänään?”

”Emme tiedä vielä.”

”Tehän voisitte tulla luokseni viettämään joulua”, keksi Iitu.

Se oli muiden mielestä mainio ehdotus. He kaikki lähtivät Iitun luokse ja ryhtyivät valmistelemaan kaikkien aikojen parasta joulujuhlaa.

              Ensimmäiseksi oli tietenkin koristeltava Iitun kotikanto. Kuten varmasti ymmärrätte, kuusi ei olisi mahtunut Iitun kotiin. Siksi heidän oli tyydyttävä kuusen oksaan. Tommi ja Piku lähtivät etsimään sellaista. Kun he tulivat kuusen luo, he valitsivat siitä kaikkein kauneimman oksan. Sitten he kaksissa tuumin ryhtyivät irroittamaan sitä.

Silloinkos ylemmältä oksalta tipahti maahan jotakin. Se oli kuusenkäpy, tietenkin.

”Hei”, sanoi kuusenkäpy. ”Minun nimeni on Saana. Keitä te olette?”

”Olemme Piku ja Tommi Tammenterho. Hyvää joulua!”

Mutta Saana ei tiennyt, mikä on joulu, hän kun oli juuri äsken pudonnut puusta. Piku ja Tommi selittivät hänelle:” Se on juhla. Siksi me tätä oksaakin olemme hakemassa. Menemme koristelemaan sen. Sitten syömme, laulamme ja teemme muutakin mukavaa.”

”Se kuulostaa kivalta”, sanoi Saana apeana.

”Miksi olet noin allapäin? Nythän on joulu”, ihmettelivät Tommi ja Piku.

Saana selitti olevansa murheellinen, sillä hänellä ei ollut yhtään ystävää tai ruokaa, eikä edes koristeita. Hän joutuisi viettämään joulunsa aivan yksin.

”Niinkö? Voit kyllä tulla meidän kanssamme juhlimaan”, ehdotti Piku.

”Ihanko totta? Mielelläni”, Saana vastasi.

Sitten Saana auttoi Pikua ja Tommia jouluoksan kantamisessa.

Sillä aikaa Iitu, Milli ja Lilli olivat koristelleet Iitun kannon. Se näyttikin jo juhlavalta. Kanto kimmelsi koristenauhoissaan, aivan kuin sillä olisi ollut juhlapuku päällään. Ikkunoissa lyhdyt ja pieni olkisydän toivottivat vieraat tervetulleiksi.

”Nyt he saapuvat. Kylläpä he ovatkin löytäneet komean oksan”, sanoi Iitu ja osoitti tulijoita.

”Kuusenkäpykin heillä on mukanaan”, huomasi Lilli.

He menivät heti tekemään tuttavuutta.

”Hauskaa, että saimme yllätysvieraan”, sanoi Iitu ja ohjasi Saanan peremmälle.

Sillä aikaa, kun muut koristelivat jouluoksaa, Saana auttoi Pikua leipomisessa. He olivat tehneet valtavasti piparkakkuja, mutta ne syötäisiin vasta joulusaunan jälkeen.

Niin he menivät saunaan ja kuusi koristeineen sekä piparkakut jäivät olohuoneeseen odottamaan. Iitu ystävineen nautti saunomisesta, Saanakin, joka ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt saunaa. He eivät arvanneetkaan, millainen yllätys heitä kohtaisi. 
Kun he viimein tulivat saunasta, Milli huudahti: ”Katsokaa! Jouluoksan alle on ilmestynyt lahjoja!”

Lahjoja siellä tosiaan olikin. Eri kokoisia ja eri värisiä. Kaikki yhtä kauniita, kuin joulukoristeet. Jokaiselle oli ikioma lahja. Iitu sai uuden kameran, Milli ja Lilli uudet rusettinauhat, Tommi kaukoputken ja Piku keittokirjan. Jopa Saana sai oman paketin. Se oli viulu, jonka soittoa hän ryhtyi heti harjoittelemaan.

                        Kaikki olivat hurjan tyytyväisiä, olivathan he saaneet niin hienoja lahjoja.

”Joulupukki oli siis saanut kirjeeni”, Iitu myhäili. ”Hän muistaa kaikkein pienimmätkin.” Iitu, Tommi, Piku, Lilli ja Milli kävivät piiriin jouluoksan ympärille. Sitten he lauloivat: ON HANGET KORKEAT NIETOKSET! Saanan soittaessa uutta viuluaan.

Muutkin halusivat kokeilla uusia lahjojaan. Iitu ikuisti jouluisia hetkiä hienolla kamerallaan, Piku kokeili keittokirjansa reseptejä ja Milli ja Lilli sitoivat rusettinauhat suomuihinsa. Tommi tähysti yötaivaalle kaukoputkellaan. Taivaalla tuikki miljoonittain tähtiä. Yksi oli muita suurenpi.

”Tulkaa katsomaan”, hän huikkasi muille.

”Kylläpä on suuri tähti!” Saana ihmetteli. 
"Sen täytyy olla joulun tähti", Iitu sanoi ja huudahti: "hyvää joulua teillekin, tähdet!"

Iitu seikkailee vihdoin myös paperilla

Aikaisemmin olen kertonut Iitu Kävystä ja siitä, kuinka käpytarinat ovat syntyneet. Alunperin tietenkin kirjoitin ne paperille, mutta sähkökirjoina julkaisin ne tänä syksynä yksinkertaisesti siksi, että se oli ilmaista ja suhteellisen helppoa. Tiedän myös, että nykyään monet käyttävät sähköisiä laitteita lukemiseen, joten sähkökirjat luultavasti tavoittavat ihmisiä helposti.

Itse olen kuitenkin liian vanhanaikainen lukemaan sähköisiä kirjoja. Suosin paperia vastapainona ainaiselle ruuduntuijottelulle ja taitaa olla niin, että kaltaisiani konservatiiveja on muitakin. :) Tietenkin minun oli toteutettava myös paperinen versio.

Saatavilla on nyt siis Iitu Käpy seikkailee -lehtiä, ja niitä voi tilata minulta esimerkiksi Facebookin kautta https://www.facebook.com/kirjoittajajasmina/?fref=ts

tai sähköpostitse: jasmina.ollikainen@gmail.com

Hinta on 5€ (plus postituskulut.)

Pienen kävyn pitkä tarina

Kuten olen joskus maininnut, on Iitu Käpy vanha kaverini, oikeastaan vanhin kaverini. Niin kauan kuin muistan, olen kirjoitellut (ja piirtänyt) kaikenlaisiin vihkoihin omia tarinoitani. Päiväkoti-ikäisestä lähtien minulla on ollut monenlaisia juttuja ja hahmoja, joista suurin osa on sitten unohtunut. Männynkäpy Iitu on kuitenkin pitänyt pintansa, vaikka on hänkin tietysti muuttunut.

Iitun synty
Iitu sai alkunsa, kuinkas muuten, kuin lapsuuteni käpyleikeistä. Kyllä vain, jopa 1990-luvulla syntyneet lapset ovat leikkineet kävyillä! Mökkeillessä Saimaan rannalla tuli keksittyä kaikenlaista kivaa. Siihen vaikutti se, ettei leluja ollut mukana niin paljon. Toisaalta, kyllä minä ja kaverini leikimme käpyleikkejä myös kotona ja päiväkodissa. Kävyt asuivat hiekkalinnassa, mutta jotkut onnekkaat saivat muuttaa nukkekotiin ja nukkua tulitikkurasioissa. Mummolassa kerättiin ja pestiin kuusenkäpyjä. Joskus niitä myös maalattiin. Käpyjä keräillessä luonnosta tuli minulle tärkeä. Yksi toiveeni onkin, että Iitu Käpy -tarinat innostaisivat lapsia leikkimään ulkona ja keksimään omia hahmoja kaupallisten muovilelujen tilalle.

Kirjoittelun harjoittelua
Mutta niitä vihkoja olen kyhännyt ainakin 5-vuotiaasta asti. Vanhimmassa piirustuksessa, jonka muistan, Iitu matkusti ilmapallolla, Vuodelta 2001 minulla on säilynyt keltainen vihko, jossa Iitu menee uimaan. Tarinan nimi on "Iitu uima" koska en ollut varma, kuinka "uimassa" kirjoitetaan. Vihkoja oli melkoinen määrä. Tein niitä usein lahjoiksi sukulaisille ja tutuille. Myös joulu- ja synttärikorteissa oli monesti käpyaiheita.

Uusi luonne ja uudet kaverit
Vaikka moderni Iitu on kiltti ja asiallinen, ei hän aina ole ollut sitä. Eräissä tarinoissa, joita kirjoitin ala-asteella, Iitu teki kepposia muille kävyille ja kiroili saadessaan liian vähän joululahjoja. Tätä nykyistä, kunnollista, Iitua aloin työstää vuonna 2011. Se oli yläasteen lopun projektityö. Syntyi seitsemän lyhyttä, opettavaista tarinaa, joissa käpyjen lisäksi oli myös tammenterhoja ja kastanjoita. Siitä vasta alkoivat todelliset seikkailut! Tiedostojen hallinta ei ole ollut (eikä koskaan tule olemaan) vahvuuteni. Iitusta liikkui monenlaista versiota ja tiedostoa. Välillä ne kaikki katosivat ja välillä taas löytyivät joltakin muistitikulta. Niin sanotusti pöytälaatikossa on myös eräs Kuvataidekoulussa tekemäni kuvakirja "Iitu Kävyn kerho" vuodelta 2012. Voi olla, että sekin sieltä joskus löytyy...

Iitu nykyään
Tänä vuonna 2016 ryhdistäydyin vihdoin ja julkaisin "Iitu Käpy seikkailee" tekstin sähköisessä muodossa. Nyt se on ladattavissa useilta sivustoilta, joihin linkkejä löytyy aiemmista postauksistani. Hinta on noin euron. Kesän aikana kirjoitin myös lyhyen tarinan "Käpysirkus." Se löytyy niin ikään netistä. Mahdollisesti näistä saa paperisiakin versioita lähitulevaisuudessa.

Eivätkä Iitun seikkailut lopu vielä! Tarinoita tulee varmasti lisää, jossain vaiheessa.

Käpysirkus

Iitu Kävyn seikkailut saivat jatkoa!
Sirkus saapuu Mäntymetsään ja Iitu ystävineen menee sitä katsomaan. Tämä lyhyt tarina syntyi viime kesänä. Nyt se on ladattavissa ilmaiseksi osoitteissa:


https://itunes.apple.com/us/book/kapysirkus/id1162831606?mt=11

https://books.google.fi

Jasminan juttuja: Ensimmäinen juttu

Jasminan juttuja: Hei! Olen Jasmina Ollikainen, espoolainen historian opiskelija ja nykyään myös jonkinlainen kirjailija-kuvittaja. Kirjani "Iitu Käpy seikkailee" on saatavilla sähköisessä muodossa monilta sivustoilta esim.

https://itunes.apple.com/us/book/iitu-kapy-seikkailee/id1145299313?mt=11

Lisää aiheesta mm.

https://www.facebook.com/kirjoittajajasmina/?fref=ts

http://jasminaollikainen.tumblr.com/



Toivottavasti Iitusta on iloa! :)

(: