Historiaahan tässä on saanut opiskella. Paitsi että Hiisilehtoa kirjoittaessa piti eläytyä muinaissuomalaiseen maailmaan, on tänä syksynä kirjoiteltu esseitä keskiajasta ja antiikista. Lisäksi tehtäviin on kuulunut tutustua lähihistoriaan isoäitiä haastattelmalla.
Mikäpäs tässä, kaikki on ollut mielenkiintoista ja Hiisilehtokin saa varmasti jatkoa joskus, mutta vaihteeksi voisi pohtia tulevaisuutta. Tulevaisuushan on kirjailijalle vapaa temmellyskenttä, sillä se voi olla oikeastaan mitä tahansa.
No, kyllä minä olen tulevaisuutta käsitteleviä tarinoita suunnitellutkin. Minulla on nimittäin tekeillä lapsille suunnattu (ehkä kolmiosainen) kirjasarja, jossa eletään kaukana tulevaisuudessa, 3000-luvulla. Siinä matkustellaan avaruudessa, etsitään kadonnutta timanttia ja joudutaan moniin hurjiin tilanteisiin. Sarjan myöhemmissä osissa käydään karkkiplaneettalla. Kyseessä ei siis ole mikään ikävä dystopia, vaan vauhdikas ja värikäs seikkailusarja, jonka päähenkilöt tulevat olemaan vaihteeksi poikia. Ensimmäinen osa saattaa valmistua jo ennen vuodenvaihdetta ja loput luultavasti ilmestyvät 2018 kuluessa. Tässä kuvitusnäyte:
Aikuisille on luvassa Suomen lähitulevaisuudesta kertovaa luettavaa, mutta siitä en nyt kerro sen enempää.
