Keskikesän kunniaksi pitää päivittää blogia. Tässä siis yksi isovaarini runoista, henkilökohtainen suosikkini: Yötön yö.
Yötöntä yötä ma katselen
Ain´ pohjan taivahan alla.
Kas, aurinko yllä kunnasten
Suo valoaan tuhlaamalla.
Ja tenhoa, taikoja, suloja sen
Taas ihmisten kiittävän kuulen,
Ja kiitollisuudesta nauttien
Saan siruja onnesta -luulen...
Ma menneitä muistoja muistelen
Ja muistojen mukana taivun.
Yön valossa silmäni huikaisten
Ma unhojen varjoon vaivun.
Hyvää juhannusta!
