Pääsiäisrunoutta

Isovaarin runokirjasta löytyi taas ajankohtaista runoutta. 

Tuska

Tarhaan Getsemanen hiljaisen

näet polvistuneen ihmisen.

Valvoo puolestasi rukoillen,

verta tuskissansa hioten.

Yössä suruttoman maailman,

alla syntitaakan painavan,

yksin huokaa, muistaa hukkuvat:

ystävänsä, jotka nukkuvat.

Yksin kalkin katkerimman juo.

Pelastuksen armon meille suo.

Neuvoo ystävänsä -synteineen-

läpi tuskain, tulla ristilleen.

Jos isku ruoskan, oka ohdakkeen

koskee sydämeesi syntiseen,

silloin kirkastettu ristin tie

sinut pelastajan luokse vie.