Iitun joulu

Iitu Kävystä on tässä blogissa ollut paljon taustatietoa, mutta itse tarinoita en ole täällä vielä julkaissut. No, nyt joulun lähestyessä päätin laittaa tänne yhden, Iitu Käpy seikkailee -kirjan viimeisen, sadun. Olkaa hyvä, tässä on kertomus nimeltä Iitun joulu. 

Iitu avasi viimeisen luukun joulukalenteristaan. Oli jouluaatto. Iitu rakasti piparkakkuja ja lunta ja joululauluja. Siksi joulu oli hänen mielestään vuoden parasta aikaa.

Eräs asia häntä askarrutti. Hän oli lähettänyt kirjeen Korvatunturille, mutta ei ollut varma, oliko Joulupukki saanut sitä. Se kun oli niin pieni ja oli saattanut hukkua matkalla. Ainakin Iitu voisi toivoa parasta.

Iitu päätti lähteä ulos. Lunta oli paljon ja sitä satoi koko ajan lisää.

”Hyvää joulua, Iitu! huudahti Tommi. Hänen mukanaan olivat Milli, Lilli ja Piku.

”Hyvää joulua kaikille teille!” toivotti Iitu. ”Mitä aiotte tehdä tänään?”

”Emme tiedä vielä.”

”Tehän voisitte tulla luokseni viettämään joulua”, keksi Iitu.

Se oli muiden mielestä mainio ehdotus. He kaikki lähtivät Iitun luokse ja ryhtyivät valmistelemaan kaikkien aikojen parasta joulujuhlaa.

              Ensimmäiseksi oli tietenkin koristeltava Iitun kotikanto. Kuten varmasti ymmärrätte, kuusi ei olisi mahtunut Iitun kotiin. Siksi heidän oli tyydyttävä kuusen oksaan. Tommi ja Piku lähtivät etsimään sellaista. Kun he tulivat kuusen luo, he valitsivat siitä kaikkein kauneimman oksan. Sitten he kaksissa tuumin ryhtyivät irroittamaan sitä.

Silloinkos ylemmältä oksalta tipahti maahan jotakin. Se oli kuusenkäpy, tietenkin.

”Hei”, sanoi kuusenkäpy. ”Minun nimeni on Saana. Keitä te olette?”

”Olemme Piku ja Tommi Tammenterho. Hyvää joulua!”

Mutta Saana ei tiennyt, mikä on joulu, hän kun oli juuri äsken pudonnut puusta. Piku ja Tommi selittivät hänelle:” Se on juhla. Siksi me tätä oksaakin olemme hakemassa. Menemme koristelemaan sen. Sitten syömme, laulamme ja teemme muutakin mukavaa.”

”Se kuulostaa kivalta”, sanoi Saana apeana.

”Miksi olet noin allapäin? Nythän on joulu”, ihmettelivät Tommi ja Piku.

Saana selitti olevansa murheellinen, sillä hänellä ei ollut yhtään ystävää tai ruokaa, eikä edes koristeita. Hän joutuisi viettämään joulunsa aivan yksin.

”Niinkö? Voit kyllä tulla meidän kanssamme juhlimaan”, ehdotti Piku.

”Ihanko totta? Mielelläni”, Saana vastasi.

Sitten Saana auttoi Pikua ja Tommia jouluoksan kantamisessa.

Sillä aikaa Iitu, Milli ja Lilli olivat koristelleet Iitun kannon. Se näyttikin jo juhlavalta. Kanto kimmelsi koristenauhoissaan, aivan kuin sillä olisi ollut juhlapuku päällään. Ikkunoissa lyhdyt ja pieni olkisydän toivottivat vieraat tervetulleiksi.

”Nyt he saapuvat. Kylläpä he ovatkin löytäneet komean oksan”, sanoi Iitu ja osoitti tulijoita.

”Kuusenkäpykin heillä on mukanaan”, huomasi Lilli.

He menivät heti tekemään tuttavuutta.

”Hauskaa, että saimme yllätysvieraan”, sanoi Iitu ja ohjasi Saanan peremmälle.

Sillä aikaa, kun muut koristelivat jouluoksaa, Saana auttoi Pikua leipomisessa. He olivat tehneet valtavasti piparkakkuja, mutta ne syötäisiin vasta joulusaunan jälkeen.

Niin he menivät saunaan ja kuusi koristeineen sekä piparkakut jäivät olohuoneeseen odottamaan. Iitu ystävineen nautti saunomisesta, Saanakin, joka ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt saunaa. He eivät arvanneetkaan, millainen yllätys heitä kohtaisi. 
Kun he viimein tulivat saunasta, Milli huudahti: ”Katsokaa! Jouluoksan alle on ilmestynyt lahjoja!”

Lahjoja siellä tosiaan olikin. Eri kokoisia ja eri värisiä. Kaikki yhtä kauniita, kuin joulukoristeet. Jokaiselle oli ikioma lahja. Iitu sai uuden kameran, Milli ja Lilli uudet rusettinauhat, Tommi kaukoputken ja Piku keittokirjan. Jopa Saana sai oman paketin. Se oli viulu, jonka soittoa hän ryhtyi heti harjoittelemaan.

                        Kaikki olivat hurjan tyytyväisiä, olivathan he saaneet niin hienoja lahjoja.

”Joulupukki oli siis saanut kirjeeni”, Iitu myhäili. ”Hän muistaa kaikkein pienimmätkin.” Iitu, Tommi, Piku, Lilli ja Milli kävivät piiriin jouluoksan ympärille. Sitten he lauloivat: ON HANGET KORKEAT NIETOKSET! Saanan soittaessa uutta viuluaan.

Muutkin halusivat kokeilla uusia lahjojaan. Iitu ikuisti jouluisia hetkiä hienolla kamerallaan, Piku kokeili keittokirjansa reseptejä ja Milli ja Lilli sitoivat rusettinauhat suomuihinsa. Tommi tähysti yötaivaalle kaukoputkellaan. Taivaalla tuikki miljoonittain tähtiä. Yksi oli muita suurenpi.

”Tulkaa katsomaan”, hän huikkasi muille.

”Kylläpä on suuri tähti!” Saana ihmetteli. 
"Sen täytyy olla joulun tähti", Iitu sanoi ja huudahti: "hyvää joulua teillekin, tähdet!"