Vuoden vaihtuessa
Vuosivanhus! Ilta ehtyy!
Varjo kaartuu yöhön ikuisuuden.
Askel haparoiva pysähtyy
riviin hautarivi avaruuden…
Niin, kuin kuteet loimilankoihin
ajan loimiin liittyy muistokuvat.
Aika rientää -vuosiniisihin
uudet loimet, kuteet kangastuvat.
Mennyt vuosi, mitä antoikin?
Mitä kuvas kertoo muistoineen?
Mitä kiitoksen osaisin
piirtää nauhaan hautaseppeleen?
Elo ehompiko arvoineen
jäämistösi vuosivanhukseni?
Uskon, toivon vuosiin tuleviin!
Voitko tallettaa ne lapsillesi?
Rauhaa, rakkautta toitkohan,
mielisuosiota ihmiselon?
Pyhän veljeyden soitkohan
suistaa sydämistä kauhun, pelon?
Hyvä tahto -missä viipyikin-
hyvä mieli -lahja laupeuden?
Vanha vuosi -näitä odotin
alla huoleni ja ankeuden.
Uusi vuosi, uusi toukokuu.
Uusi kylvö, uudet kynnöksemme…
Salli että mielet kirkastuu!
Sulle sykkiä saa sydämemme…
Onnen maahan seuraan onnekkain
rauhan silta salli rakentua!
Sielun synkimpään ja varjoisaan
anna aurinkosi kirkastua!
-Urho Ollikainen
