Syksy oli saapunut Mäntymetsään. Lehtipuut olivat saaneet
kauniin värikkäät juhlapuvut. Ilma oli kirpeä ja hiukan kostea.
Iitukin oli lähtenyt ulos metsään ihailemaan syksysistä väriloistoa.
Jokapaikassa oli keltaista, punaista, ruskeaa ja vihreää. Iitu katseli
ympärilleen haltioituneena. Hänestä oli surullista, että lehdet pian
putoaisivat maahan. Ehkä maiseman voisi jotenkin taltioida, pohti Iitu.
Sitten Iitu muisti, että hänenllä oli kamera kotonaan. Niinpä hän lähti
etsimään sitä. Aikansa etsittyään Iitu löysikin sen.
”Jipii! Nyt saan ottaa valokuvia.”
Iitu juoksi innoissaan ulos, mutta silloin sattui jotakin.
Iitu ei huomannut tuulen pudottamaa oksaa, vaan kompastui siihen. Kamera lensi
hänen kädestään ja särkyi palasiksi.
”Voi ei! Se on rikki. Ei sillä voi ottaa valokuvia”,
nyyhkäisi Iitu harmissaan.
Silloin Iitun viereen istui joku.
”Hei Iitu! Miksi olet surullinen?”
Se oli Lilli, joka mussutti puolukkaa. Iitu selitti
hänelle, mitä oli tapahtunut.
”Vai niin, sepä ikävää”, sanoi Lilli myötätuntoisella
äänellä. Hän tarjosi Iitulle puolukan lohduttaakseen tätä. Iitu kiitti ja
nieleskeli puolukkaansa. Se oli kirpeä ja punainen. Hmm… Punainen!
”Olet nero, Lilli!” riemuitsi Iitu.
”Kuinka niin?”
Iitu oli saanut loisto ajatuksen. Hän keksi, että he
voisivat tehdä maalia puolukasta ja ryhtyä maalaamaan tauluja.
”Tuo kuulostaa hauskalta”, Lillikin innostui.
Iitu ja Lilli panivat heti toimeksi. Iitu keräsi
puolukoita ja murskasi niitä niin, että että pian heillä oli yllin kyllin
punaista maalia. Lilli etsi keltaisia lehtiä, multaa, sammalta ja sieniä.
Niistä hän sekoitti mitä kauniinpia värejä, tarvitsivathan he toki muutakin
kuin keltaista. Kotoaan Lilli haki taulunpohjia.
Iitu
kastoi pensselinsä keltaiseen maaliin ja aloitti maalaamaan kuvaa syksyisestä
koivusta.
”Siitä tulee upea”, Lilli kehui. Hänkin oli jo ennättänyt
maalaamaan taulun vaahteran lehdistä.
He olivat maalanneet monta toinen toistaan hienonpaa
syksytaulua, kun heidän ystävänsä tulivat uteliaina katsoman.
”Te olette taitavia”, ihaili Piku.
”Voi, kumpa meilläkin olisi tuollaisia tauluja”, huokaisi
Milli.
Iitu ja Lilli sanoivat, että he saisivat valita
mieleisensä taulut. Piku valitsi keltasävyisen maalauksen ja Milli sai kuvan
vaahteran lehdestä.
”Voi kiitos!” he sanoivat. ”Nyt me voimme ihailla
värikkäitä maisemia vaikka joka päivä!”
