Isovaarin tuotantoa

Taipumus kirjoitteluun lienee perinnöllistä. En ole sukuni ainoa kirjoittelija.

Isäni isänisä, Urho Ollikainen (1901-1986) oli nimittäin kirjailija ja runoilija, kotoisin Soinista, Pohjanmaalta. Valitettavasti en koskaan voinut häntä tavata itse, sillä hän yhdeksän vuotta ennen syntymääni. Tekstejä häneltä jäi kuitenkin melko runsaasti. Hänen runojaan, näytelmiään ja muita tekstejään (joita vaarini kutsuu kronikoiksi) on talomme vintillä matkalaukullinen. Oli hänellä romaanikin, Päivä pääsee kivestä (Tammi, 1944) joka kertoo köyhästä Korpivaara-pitäjästä, sekä omakustanteinen runokirja Muistojen satoa (1979)

Isovaari oli puolustamassa Suomen itsenäisyyttä, mutta hänen kokemuksistaan en tiedä oikeastaan mitään. Sotamuistot ilmeisesti innostivat häntä ainakin kirjoittamaan perinteisiä ja isänmaallisia runoja loppusointuja hylkäämättä. Seuraavaksi runo nimeltä Uhri (Muistojen satoa)

Tarttui kalpaan taipale ankea - karu.
Päätyi hautaan alokkaan taistelutaru.
Tuonen, voiman

ja voiton totinen valta
valitsi uhrin taistelutaivaan alta.

Kaiho se kohtalo - kaihompi kotiinsapaluu.
Haaveensa hopeat haudan hiekkahan valuu. 
Miehuuden muistonsa unhonöihinsä vaipui.. 
Eronsa ikävät itkujen virsinä haipui.

Äidin tuska - soimaa sielussa taaton.
partaalla haudan, vieressä hautajaissaaton:
"Annoimme kaiken! - Uhrimme uhreista
parhain!
Kallein hauta kaikkien kalmistotarhain!"

Tuonella valta - oikeus ottaa ja antaa.
Ajallaan Luoja luotunsa korjaa ja kantaa.
Vuoromme saapuu - eessä on elämän haaksi.
"Elävän mullan määrä on muuttua maaksi."

Hyvää uutta vuotta 2017

Ja hyvää Suomen satavuotisjuhlavuotta!

Kävyistä on nyt tässä blogissa jo jankutettu tarpeeksi, joten tällä kertaa kirjoitan muustakin. Koska tulossa on siis Suomen satavuotissynttärit, niin päätin ottaa itselleni lukutavoitteen. Hyllystäni löytyy mm. Sotaromaani ja Vänrikki Stoolin tarinat. Ne aion lukea sitten kun ehdin. Tällä hetkellä on enemmän kuin tarpeeksi luettavaa isoa vihaa käsittelevässä kirjallisuudessa, tuon miehityskauden tulkintojen vertailu on nimittäin proseminaarityöni aihe.

Mutta myös lastenkirjojen kirjoittelu jatkuu. Iitu saa varmasti jatkoa jossain vaiheessa. Mahdollisesti muokkaan tarinat sarjakuviksi ja uusiakin tarinoita olen kehitellyt mielessäni. Lisäksi tekeillä on kaksi nuortenkirjaa, joista toinen on historiallinen ja toinen kertoo omista kokemuksistani yläasteella. Historiajuttujen vastapainoksi olen suunnitellut kirjoittavani tulevaisuuteen sijoittuvan lastenkirjasarjan.

Täksi(kin) vuodeksi minulla siis riittää tekemistä. Katsotaan nyt mitä saan aikaan, vai saanko mitään.