Kuljemme alla auringon
-aika rientää ja suvi on.
Poimimme ruusuja elämän...
On hymyä huulilla ystävän!
Palvomme päiviä, valvomme yötä.
Lempi ja rakkaus seuraa myötä.
Muistojen polkuja poikin ja pitkin
rikkoja ruusujen juurilta kitkin
Ystävä! Katseesi tähtinä loisti.
Huolteni harhoja tieltäni poisti.
Öitäkin kirkasti päiväsi kulta,
lietsoen leimuten lemmentulta!
Hämyjen hetkinä illan suussa
varjotkin venyvät metsän puussa.
Metsien sineen aurinko hukkuu.
Suvituuli ja luontokin nukkuu.
Ja helmassa suojaisen kammion
unenkehto suo suloisen nautinnon.
Yö suvinen uhkuen lumojaan...
Kun uupuen vaivumme unelaan.
Unenrihmoista ystävä kutomaan
käy valkoista morsiushuntuaan.
Helkkäen heiluvi kangaspuu,
kultakuteet kun loimiin punoutuu...
On elämä suvisen taivaan alla
- valoa ja lämpöä tuhlaamalla.
Vaan suvi tulee ja menee myötä.
Taas monta päivää ja mustaa yötä,
kylväen kylmää kaamostaan,
palaten suveksi uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti