”Köh, köh”, yski Iitu huiskiessaan pölyä höyhenellä ulos
ikkunasta.
Piku sattui kävelemään Iitun kotikannon ohi. ”Mitähän tuolla on
tekeillä”, tuumi hän. ”Poikkeanpa kysymässä.”
Piku meni sisään.
”Terve Iitu! Mitä sinä teet?”
”Kas Piku. Terve sinullekin. Minä olen juuri siivoamassa.
Täällä on kamala sotku, ja tavaraa on vaikka millä mitalla.”
”Voisin auttaa sinua jos tahdot.”
”Kiitos, se olisi ystävällistä”
Niin he ryhtyivät yhdessä toimeen. Piku otti hyllyltä
pölyyntyneen laatikon ja pyyhkäisi sitä.
”Hatshii!” hän aivasti.
Sitten hän ryhtyi tutkimaan sitä tarkemmin. Laatikossa oli
monenmoista tavaraa, mutta yhdestä Piku kiinnostui tosissaan. Se oli vanha
paperinpala, joka näytti hyvin mielenkiintoiselta. Mutta mikä se oikeastaan
oli?
”Hmm… ” Piku mutisi. ”Se taitaa olla aarrekartta!”
Iitu tuli katsomaan.
”Lähdetäänkö etsimään aarretta heti?”
”Joo! Meistä tulee vielä miljonäärejä.”
Iitu ja Piku ottivat kartan, hakun ja lapion mukaansa.
Sitten he lähtivät kohti suurta seikkailua.
”Mistä aloitamme etsimisen?” kysyi Iitu Pikulta, joka
tutkaili aarrekarttaa.
”Jaa… Meidän pitäisi löytää tuollainen hiidenkivi ja
kulkea siitä vielä vähän matkaa puron rantaa pitkin.”
Niinpä he jatkoivat taivaltamistaan etsien suurta kiveä,
mutta sitä ei löytynyt, vaikka he kuinka kävelivät eteenpäin ja tarkkailivat
ympäristöä.
”Ei sitä ole täällä”, Piku totesi ja silmäili karttaa
epäuskoisena.
”Mutta puro kyllä on”, huudahti Iitu.
”Sitten meidän täytyy olla ainakin jäljillä!”
Ystävykset saivat uutta puhtia aarteen etsimiseen.
Iitu ja Piku katselivat ympärilleen etsien paikkaa, jossa
aarre voisi olla.
”Tuolla puron vastarannalla”, ehdotti Piku ja osoitti
hiekkaista pengertä.
”Se on samanlainen kuin kartassa”, Iitukin myönsi. ”Mutta
kuinka me pääsemme sinne?”
Iitu ja Piku pohtivat pitkään, kuinka pääsisivät puron
yli. Lopulta he keksivät puron varrella lepäävän kepin. Se oli pudonnut
jostakin lähistöllä olevasta puusta ja lojui nyt tarpeettomana paikallaan. Pian
se olisi tarpeellinen.
Iitu ja
Piku nostivat oksan yhdessä ja asettivat sen puron poikki niin, että saattoivat
käyttää sitä siltanaan. Sitten he hyvin, hyvin varovaisesti ryhtyivät
ylittämään siltaansa.
”Huiii!” huuhdanti Iitu. Hän tunsi jalkansa lipeävän.
Onneksi Piku sai kiinni hänen kädestään, ja Iitu onnistui säilyttämään
tasapainonsa. Kartta ja tavaratkaan eivät pudonneet. Piku ja Iitu jatkoivat
matkaansa vieläkin varovaisempina.
Viimein he pääsivät paikalle, jossa otaksuivat aarteen
olevan. He aloittivat kaivamisen. He kaivoivat ja kaivoivat. Iitu lapioi, ja
Piku kuopi maata hakulla. Aarre ei siltikään ottanut löytyäkseen.
Taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä, ja tuuli voimistui. Pian
vesipisaroita jo ropisi aarteenetsijöiden niskaan.
”Tämä se nyt tästä vielä puuttuikin”, Piku harmitteli.
”Karttakin on aivan märkä.”
Sade yltyi, ja heidän oli pakko mennä jonnekin suojaan.
”Näin meidän aarrejahtimme sitten päättyi”, Piku huokaisi.
”Älähän nyt”, lohdutti Iitu. Hän tarkkaili taivasta.
Aurinko alkoi pilkottaa pilvien lomasta, ja taivaalle ilmestyi sateenkaari.
”Katso Piku!” Iitu huudahti ja osoitti sateenkaarta.
”Unohdetaan kartta! Sateenkaaren päässä on aina aarre.”
Pikun ilme kikastui oitis, kuin taivas äsken. He lähtivät
jälleen kulkemaan, tällä kertaa kohti sateenkaaren päätä.
Ei mennyt kauan, kun he saapuivat metsäaukiolle. Ilma oli
nyt sateen jälkeen raikas ja kostea. Aukion keskellä he havaitsivat olevan
jotakin.
”Ehkä se on se aarre”, he tuumivat.
Mutta ei se ihan sellainen aarre ollut, kuin mitä he
olivat odottaneet. Milli ja Lilli siellä istuivat. Heillä oli ympärillään
kasoittain herkkuja. Puolukoita, leivoksia, makeisia, sienikeittoa ja
pullollinen mettä.
”Lilli ja Milli! Ette kai tekin ole etsimässä aarretta?”
”Emme toki. Olemme vain eväsretkellä. Äsken satoi, mutta
me emme kastuneet, sillä otimme sateenvarjon mukaan. Liittykää seuraamme!
Eväitä on paljon, niistä liikenee kyllä teillekin.”
”Ilomielin”, hihkaisivat Iitu ja Piku. ”Meillä onkin jo
hirvittävä nälkä. Olimme etsimässä aarretta, mutta löysimmekin teidät ja
eväänne.”
”Kyllä ystävät ja herkullinen ruoka ovat paras aarre
maailmassa”, Iitu totesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti