Tulevaisuuden tarinat jatkuvat

 

Tulevaisuuden tarinoita trilogia on saanut nyt toisen osansa. Tällä kertaa tarina alkaa Roppana-robotin kohdalle osuneesta onnenpotkusta. Tässä on luettavissa kirjan ensimmäinen luku. 

1. Robotti Roppanaa onnistaa

Robotti Roppanan elämä oli työntekoa aamusta iltaan. Hän siivosi, kokkasi ja korjasi rikkoutuneet raketit. Hanski, Hunaja, Papu ja Pippuri olivat hänen ihmisensä, hänen omistajansa. Tänään Roppana lähti ostamaan heille ruokaa. Täytyi ostaa munia, leipää ja merilevää. Voitto Satanen oli sitten hyvä kauppias. Häneltä löytyi ihan kaikkea!

”Se tekee kolme pientä merihelmeä, kiitos”, sanoi iloinen kauppias. ”Tuleeko vielä jotakin?”

”Ei kiitos.”

Mutta kauppias halusi näyttää Roppanalle jotakin ja ojensi tälle laatikon, jossa oli arpoja. ”Kokeilepas onneasi yhden helmen hinnalla. Voitto joka kerta, hehheh!”

Ei arpoja olisi kuulunut ostaa, mutta Roppana tahtoi kokeilla onneaan. Hän ojensi kauppiaalle helmen maksuksi ja valitsi yhden arvoista. Olipas jännittävää! Hän tunnusteli sitä, avasi sen hitaasti ja luki: ”Matka Aurinkolaan!”

”Onneksi olkoon!” huudahti Voitto. ”Matkapalkinto on paras. Pääset putkilojunalla ensin Aurinkolaan, lämpimälle paratiisisaarelle. Sitten saat asua siellä ilmaiseksi. Hotelli on upealla paikalla aivan meren rannalla.”

”Ihanko tosi”, sanoi Roppana, jonka mielikuvitus alkoi laukata villisti kohti palmurantoja. Kuulosti upealta. Mutta entäpä Papu ja Pippuri ja muut? Mitä he tästä sanoisivat? Matka oli vain yhdelle. Olisi parasta antaa voittoarpa emännälle. Roppana kantoi ostoksensa korissa kotiin ihmistensä luo. Nämä odottivat jo nälkäisinä.

Roppana keitti levästä puuron ja teki voileipiä. Sitten hän toi padan pöytään. Ihmiset söivät hyvällä ruokahalulla. Roppana itse ei ruokaa kaivannut, robotti kun oli. Hän istui silti seuraksi. Hunaja kyseli, mitä Roppana oli tänään tehnyt.

”Haravoinut ja käynyt ostoksilla”, Roppana kertoi ja mietti hetken. ”Ja ostin vielä arvan.”

Kaikki katsoivat häntä ihmetellen. Oliko se voittoarpa?

”Kyllä. Voitin matkan...” Roppana sanoi ja ojensi kortin Hunajalle. ”Lämpimään Aurinkolaan. Mutta lippu on vain yhdelle.” Roppana katsoi Hunajaa epävarmana, mutta tämä tyrkkäsi kortin takaisin Roppanan käteen ja sanoi hymyillen: ”Sen kun lähdet vaikka heti. Olet ansainnut lomamatkan, sillä olet ollut kovin ahkera robotti!”

Roppanan lasiset silmät alkoivat loistaa ilosta. Lomamatka! Hiekkaranta, eikä työtä ollenkaan! Hän päätti heti mennä pakkaamaan.