Iitu katseli ulos ikkunasta. Satoi lunta. Sitä oli jo
niin paljon, että ainakin kävyt saattoivat hyvin hiihtää siinä.
”Hauskaa!” Iitu riemastui.”Pääsen vihdoinkin hiihtämään.”
Hän laittoi pipon päähänsä ja sukset jalkoihinsa. Sitten
hän lähti sivakoimaan valkeaan metsään.
”Oi miten kaunista”, Iitu huokaisi ja jäi hetkeksi
katselemaan ympäröivää luontoa.
Iitu piti hiihtämisestä, mutta vielä hauskempaa olisi
hiihtää jonkun kanssa. Siksi hän päätti mennä kysymään Pikulta, tulisiko tämäkin
reippailemaan talviseen metsään.
Piku asui suuren männyn juurella. Iitu koputti oveen, ja
Piku tuli avaamaan.
”Huomenta, Piku. Haluaisitko tulla kanssani hiihtämään?”
”Mielelläni, mutta minulla ei ole suksia. Minulla on vain
pulkka.”
”Ei se haittaa”, sanoi Iitu. ”Me voimme mennä laskemaan
mäkeä. Tiedän erään kinoksen, joka on niin korkea, että sieltä saa hurjan
vauhdin.”
Pikun mielestä se kuulosti jännittävältä. Hän otti
pulkkansa, ja sitten he lähtivät.
Lumikinokselle ei ollut pitkä matka. Piku ja Iitu
seisoivat rinteen juurella.
”Tervetuloa Lumikinokselle!” luki kyltissä.
Mäessä oli paljon laskijoita. Joillakin oli sukset,
toisilla pulkka, kuten Pikulla, tai liukuri. Näkyipä siellä
lumilautailijoitakin. Yksi lumilautailija laski kohti Iitua ja Pikua. Se oli
Tommi. Hän oli tullut Tammimetsästä asti laskettelemaan Lumikinokselle.
Tommi kysyi: ”Oletteko tekin tulossa laskettelemaan?”
”Kyllä olemme. Voisitko kertoa, mistä saa ostaa
hissilippuja?” tiedusteli Iitu.
Tommi osoitti pientä kantoa mäen juurella.
Iitu ja Piku ostivat liput. Sitten he kävivät jonoon.
Silloin heidän takaansa tuli kolme kuusenkäpyä. He eivät suostuneet
jonottamaan, vaan puskivat röyhkeästi muiden ohi.
”Jonoon, niin kuin muutkin!” huusi joku ärtyneellä
äänellä, mutta ohittelijat eivät kuunnelleet. He olivat jo hypänneet suureen
koriin, joka kuljetti laskettelijoita kukkulan pälle. Lopulta tuli myös Iitun
ja hänen ystäviensä vuoro.
”Hui! Tämä keinuu!” huudahtivat Iitu ja Piku, mutta Tommi
rauhoitteli heitä:
”Älkää hätäilkö. Pian olemme kinoksen huipulla ja saamme
vihdoinkin laskea.”
Yläasemalla he kohtasivat samat kuusenkävyt, jotka olivat
aiheuttaneet pahennusta hissijonossa. Nyt nämä patsastelivat muodikkaissa
varusteissaan hissilinjan vieressä.
”Noista koituu vielä harmia”, Iitu mumisi.
Iitu, Piku ja Tommi viilettivät alas rinnettä. Silloin
kuusenkävyt saavuttivat heidät. He hyppäsivät hurjia hyppyjä ja tekivät
vaarallisen näköisiä temppuja hyppyristä. Yksi heistä lähti luisumaan
holtittomasti kohti Tommia.
”Hei pysähdy!” huusi Tommi, mutta liian myöhään.
MUKSIS! Kuusenkäpy laski suoraan päin häntä. Kumpikin
kaatui pitkin pituuttaan rinteeseen. Iitu, Piku ja muut kuusenkävyt laskivat
onnettomuuspaikalle katsomaan, kuinka Tommin ja hurjapäisen kuusenkävyn oli
käynyt. Viimeksi mainittu nousi verkkaisesti ylös, mutta Tommi ei kyennyt
liikuttamaan jalkaansa, sillä siihen sattui kovasti.
”Ai, ai, ai. Tekee kipeää”, Tommi vaikeroi.
Onneksi apu saapui paikalle nopeasti. Rinnettä ylös ajoi
moottorikelkka. Sitä ajava käpy huikkasi: ”Hei! Olen tämän hiihtokeskuksen
rinnelääkäri. Onko sinulle sattunut pahastikin?”
”Jalkani on hurjan kipeä. Pelkään, että se on murtunut.”
”Ole huoleti. Minä hoidan jalkasi kuntoon.”
Sitten Tommin ystävät auttoivat hänet kelkan kyytiin.
Nolostuneet kuusenkävyt seurasivat vieressä.
Moottorikelkka vei Tommin ala-asemalle. Siellä lääkäri antoi hänelle
kipulääkettä ja ryhtyi tutkimaan hänen jalkaansa.
”Sinulla kävi tuuri”, sanoi lääkäri. ”Jalkasi on vain
hieman sijoiltaan ja se paranee nopeasti. Tänään et voi kuitenkaan lasketella.”
”Hei Tommi!” huusi Iitu, joka oli laskenut Pikun kanssa
alas. ”Miten jalallesi kävi?”
”Ei kovin pahasti, mutta kipeä se on silti. En voi
lasketella vähään aikaan.”
Sen sanoessaan Tommi näytti onnettomalta. Iitu mietti,
miten piristää häntä.
”Älä ole pahoillasi”, sanoi Iitu. ”Mennään juomaan isot
kupilliset kaakaota tuonne rinnekahvilaan..”
”Se kuulostaa kivalta”, sanoi Tommi ilahtuneena.
Tommi sai kainalosauvat, ja niin hän, Iitu sekä Piku
lähtivät kaakaolle. Ravintolassa heitä vastaan tuli tuttu joukko kuusenkäpyjä.
Nämä huomasivat Tommin ja tulivat tiedustelemaan tämän vointia.
”Jalkani paranee pian”, vakuutteli Tommi.
”Olen hyvin pahoillani, että näin pääsi käymään. Minä voin
kyllä tarjota kaikille kaakaot, ja pullatkin, jos vain haluatte.”
He kaikki kuusi: kolme kuusenkäpyä, kaksi männynkäpyä ja
yksi tammenterho asettuivat pöydän ääreen syömään pullaa ja juomaan kaakaota.
Pulla oli oikein hyvää ja tuoretta, ja kaakao maistui jokaiselle rankan, mutta
vaiheikkaan laskettelupäivän jälkeen. Kaikesta huolimatta se sai siis
onnellisen lopun, ja kuusenkävyt lupasivat vastedes olla varovaisenpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti