Jasmina Ollikainen
Työväen Akatemia
Syksy 2016
Naisten muoti rautakauden lopun Pohjois-
Euroopassa
Johdanto
Rautakausi Euroopan pohjoisosissa sijoittuu aikakaudelle noin 500 e. Kr- 1050 j. Kr. Rautakauden
lopulla tarkoitetaan merovingiaikaa (600 - 800 j. Kr) ja viikinkiaikaa (800 - 1050.)
Populaarikulttuurista päätellen nämä aikakaudet kiinnostavat ihmisiä. Viimeaikoina on julkaistu
useita kirjoja ja TV-sarjoja kyseisiin vuosisatoihin liittyen. Lisäksi näiltä ajanjaksoilta on suhteellisen
runsaasti hautalöytöjä.
Erityisen hyvin ovat säilyneet naisten haudat, sillä naiset ovat käyttäneet enemmän
pronssisia koruja ja pronssissa olevalla homeella on tekstiilejä säilövä vaikutus. (Matti Huurre,
1979 s.177.) Hedebyssä taas kangasriepuja oli käytetty veneiden tervaamiseen. Tervan ansiosta
kankaita on säilynyt niin, että niistä on voitu tutkia viikinkien pukeutumista. (Tim Panduro &
Torsten Weper, 2016)
Vaatteet
Useimmiten vaatteet olivat villaa ja pellavakin tunnettiin, mutta se on säilynyt villaa huonommin.
Materiaalina on käytetty tietenkin myös turkiksia ja nahkaa ainakin kengissä, mutta vaatteissa
hyödynnettiin rautakaudella selliasiakin materiaaleja, jotka nykyään ovat harvinaisia.
Kansallismuseon mukaan hamppu- ja nokkoskuidusta tehtiin aikoinaan kangasta. Tavallisesti naiset
valmistivat itse vaatteensa (Matti Huurre, 1979). Värit kankaisiin saatiin luonnonkasveista.
Viikingeillä yleisimmät värit vaatteissa olivat sininen ja punainen. (Tim Panduro & Torsten Weper,
2016)
Sekä Suomessa että muualla Skandinaviassa naisen vaatetukseen kuului aluspuku,
pitkähihainen villamekko, ja sen päälle puettava liivihame, joka kiinnitettiin pronssisilla soljilla
solisluiden tai olkapäiden kohdalle. Lisäksi ainakin Suomessa käytettiin suorakaiteen muotoisia
esiliinoja, joissa saattoi olla pronssikoristeita (Tim Panduro & Torsten Weper, 2016) Mekon
asemesta saatettiin käyttää hametta ja paitaa. Myös soljella kiinnitetyt viitat ovat kuuluneet
pukuun.
Länsi-Suomessa naimisissa olevat naiset käyttivät painavaa pronssikoristeista kaarihuntua ja
tytötkin koristelivat päänsä pronssikoristeisilla nauhoilla, mutta Itä-Suomessa ei pronssikoristeita tunnettu.
Pronssikoristeiden määrä riippui tietenkin varallisuudesta. Rikkailla viikinkinaisilla
saattoi olla jopa kultalankaa vaatteissaan. (Tim Panduro & Torsten Weper, 2016) Arkivaatteina
tällaisia pukuja ei kuitenkaan käytetty, vaan ne olivat käytössä pääasiassa juhlissa, ja siten myös
hautajaisissa. Pronssikoristeiset juhlapuvut ovat juuri niitä, minkä ansioista pukuja on kyetty
rekonstruoimaan.
Jalkineista on vähemmän tietoa. Ne ovat huonommin säilyneet koska eivät ole
olleet kosketuksissa pronssin kanssa, mutta todennäköisesti rautakauden lopun Suomessa
käytettiin pitkävartisia kenkiä, jotka sidottiin nilkan ympärille värikkäillä nauhoilla (Matti Huurre,
1979 s. 184).
Korut
Koruja on käytetty paljon ja soljet olivat välttämättömiä vaatteiden kiinnityksen kannalta. Solkien välissä naiset käyttivät koristeellisia ketjulaitteita, joihin saatettiin kiinnittää käyttöesineitä. Vyöhön kiinnitettiin puukko taloustöitä varten. Solkien välissä käytettiin myös lasisia helmiä, jotka olivat tavallisesti sinisiä (Tim Panduro & Torsten Weper, 2016, Matti Huurre 1979.) Rautakauden Pohjolassa käsirenkaita käyttivät sekä miehet että naiset. Myös kaularenkaita käytettiin. Vaikutteita koruihin tuli Baltiasta sekä germaanisilta kansoilta ja Suomessa eläinornamentiikka koruissa kertoo skandinaavisista vaikutteista. Erityisen runsaita korulaitteita on löydetty merovingiaikaisista haudoista. (Matti Huurre, 1979, s. 179) Tällä aikakaudella suomalaiset korut saivat omaperäisiä muotoja. Thorin vasaran muotoiset amuletit kertovat skandinaavisesta aasainuskosta, kun taas haudoista löytyneiden ristikorujen perusteella on voitu tutkia kristillisten vaikutteiden saapumista Pohjolaan. Matti Huurteen mukaan 1000-luvulta alkaen hopeaketjut ja kolikoista tehdyt korut alkavat yleistyä hautalöydöissä. Vaikka koruja käytettiin paljon, eivät korvakorut olleet suosittuja. Viikinkien keskuudessa niitä pidettiin sopivina ainoastaan orjille (Tim Panduro & Torsten Weper, 2016).
 |
| Kalevala koru, Kuutar |
Meikit ja hiukset
Esimerkiksi History Chanelin The vikings –sarjaa katsellessa saattaa huomata, että viikingeillä on
usein varsin vahvat silmämeikit. Historia-lehden (Tim Panduro & Torsten Weper, 2016) mukaan
arabi al-Tartushi kertoi viikinkien tosiaan ehostaneen silmiään. Naisten lisäksi meikkiä käyttivät
miehetkin. Puhtaudesta huolehdittiin kylpemällä kerran viikossa, Suomessa taas käytiin saunassa.
Viikingit suosivat pitkiä hiuksia. Populaarikulttuurissa heillä on usein mielikuvituksellisia
lettikampauksia, mutta todellisuudessa käytännöllinen nuttura taisi kuitenkin olla yleisin
kampausmalli.
Lopuksi
Rautakautisissa vaatteissa oli alueellista vaihtelua. Skandinaviassa viikingeillä oli oma tyylinsä ja
Suomen eri alueilla omat piirteensä, vaikka kauppaa ja kulttuurinvaihtoa esiintyikin. Itä-Baltiassa
vaatteet noudattivat omanlaistaan tyyliä. Niille kaikille on kuitenkin ollut ominaista pääasiassa
villasta tehdyt asut, sekä yleensä pronssiset korut.
Rautakausi inspiroi ihmisiä nykyäänkin paitsi viihteessä myös pukeutumisessa. Tästä esimerkkinä
on Kalevala Koru joka valmistaa rautakautisiin malleihin perustuvia koruja. On muitakin
koruvalmistajia, jotka ovat ottaneet vaikutteita pohjoismaisten kansojen esiäitien tyylistä.
Rautakauden mallien mukaisia vaatteita näkee harvemmin. Itsenäisyyspäivänä tosin presidentti
Tarja Halosella on nähty linnanjuhlissa Euran muinaispuku. Tällaisia rekonstruoituja muinaispukuja
näkee muuten vain museossa, sillä arkikäytössä sellaiset olisivat melko epäkäytännöllisiä, ovathan
ne rautakaudellakin olleet vain juhlapukuja.
Vaikkemme nyt ryhtyisikään käyttämään villaisia mekkoja ja kaarihuntuja, voisimme kuitenkin
ottaa vaikutteita esiäitiemme vaatetuksesta. Esimerkiksi nokkosen hyödyntäminen
kankaanvalmistukseen voisi toimia nykyäänkin. Se olisi kotimainen ja ekologinen vaihtoehto, jota
vaikkapa Marimekko tai Finlayson voisivat ryhtyä soveltamaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.
Nykynaiset voisivat vaikka vain leikillään kokeilla langan kehräämistä. Värttinän käyttö ei ole
vaikeaa! Vaatteiden valmistaminen itse olisi kehittävä harrastus ja hyvää vastapainoa sosiaaliselle
medialle ja modernille, kiireiselle, elämäntavalle.
Lähdeluettelo:
Matti Huurre, 1979, 9000 vuotta Suomen esihistoriaa, 235, Keuruu, Otava
Tim Panduro & Torsten Weper, 2016, Viikinkinaisen käsikirja- Tieteen kuvalehti: Historia 9/2016
s.38-39
Verkkolähteet:
http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/tulostett
ava (tarkistettu 14.12.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti